Keralan gastronomiaa oppimassa

Tänä aamuna, hakiessani vielä huoneestani kokkausta varten myös Thankamille kertakäyttöisen pääsuojan, hänellä kun oli käytössä muovinen suihkumyssyä muistuttava ilmaa läpäisemätön päähine, alas tullessa portille tuli lähellä asuva rouva kauppaamaan vihanneksia. Hain Thankamin keittiöstä ja keittiöön valikoitui raaka-aineeksi iso nippu tuoretta pinaattia. Hintapolitiikassa ja hintaneuvotteluissa pitäisi aina jaksaa tinkiä sillä tinkiminen kuuluu kaupankäyntiin. Thankamin mukaan nippu pinaattia maksoi 50 rupeeta eli noin 50 senttiä. Senin mukaan sama nippu maksoi 150 rupeeta. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa ruoan hinta on Keralassa kallistunut, pahimmillaan jopa kolminkertaistunut viime vuoden aikana. Riisin mukaan hintoja on hyvä verrata, se kun on täällä jokapäiväistä ruokaa. Vuosi sitten riisikilo maksoi 18 senttiä ja nyt hinta on noin 50 senttiä. Köyhille ihmisille tämä tietysti voi olla kysymys elämästä ja kuolemasta. Näin Joulun alla Markose tekee työtä kristillisen kirkon kaverei...

Kävimme torstai-iltana keskustassa Chalai -basaarissa. Siellä on vierivieressä pieniä ja vähän isompiakin myyntikojuja. Yhdestä kojusta haimme talouspaperia ja WC-paperia, toisesta tiskirättejä ja kolmannesta tyhjiä etikettejä ja pari tussia maustepurkkien etiketöintiä varten. Yllä oleva kuva on talouspaperikauppa. Pehmeät serlat ja WC-paperit näkyvät hyllyllä Thankamin pään takana ja ovat täällä käytössä vain turisteilla, ne taitavat olla luksustuotteita. Vaatekaupan nurkan takaa basaarista löytyi Thankamin ja Markosen tuttuja kaupan takahuoneesta. Meidät kutsuttiin sisään toimistoon iloisten tervetulotoivotusten kera. Vasta myöhemmin ymmärsin, että tämä tapaaminen oli etukäteen pedattu. Joimme kahvit ja juttelimme mukavia ja hetken kuluttua minulle ojennettiin “pieni paikallinen lahja”. Arvaatteko mitä sain? Kokonaisen paketin kankaisia nenäliinoja!! Maassa maan tavalla! Minä olen joka aterialla ottanut palan serlaa, kun nokka on alkanut vuotaa mausteisesta ruoasta. Näillä hienoilla...

  Tänään laitoimme lounaaksi norsujamssia ja kaikkien vihannesten avielia riisin kera. Hyvää oli! Joka päivä tulee jotain sellaista uutta johon en ole aiemmin törmännyt. Tänään se oli elephant yam tai elephant foot jam jolle sitten annoin nimen, norsujamssi. Tutustumiseen menee aikaa: pitää vähän googlailla että ymmärtää edes jotain aina kustakin raaka-aineesta. Siksi tulinkin siihen tulokseen, että nämä uudet jutut on hyvä listata omaksi blogiksi. Raaka-aineblogin alunkin postasin tänään, mutta se täydentyy täällä olon ja tutustumisen myötä.  Kohta lähdemme ruokakauppaan. Pitää saada kuvia raaka-aineista ja paikallisessa ruokakaupassa käynti on ihan MUST-juttu. Esitin toiveen: voisimmeko ostaa etikettitarroja? Olisi mukava pikkuhiljaa ymmärtää, mitä Thankamin maustepurkit sisältävät. Lupasin tehdä niihin etiketit jos vain minulle aina kerrotaan mitä kukin purkki sisältää.  Norsujamssi (Elephant Foot Yam)  Raaka-aineet: Kookosäljyä 500 g Elephant Foot Yam -kasvi....

Päädyin kirjaamaan tähän listaan näitä vähemmän meillä tunnettuja raaka-aineita joita resepteissäni ja jutuissa tulee vastaan. Päivitän tätä listaa tarpeen mukaan eli kun uusia raaka-aineita tulee, niiden selitykset löytyvät täältä jahka vaan ennätän päivittää nämä. Näköjään kuvien paikkaa ei voi muuttaa. Siksi joudun lisäämään uutuudet loppuun. Asafoetida = Hajupihka tai pirunpihka on voimakastuoksuista pihkaa, jota saadaan pirunkeltaputki-kasvista. Pirunkeltaputki on monivuotinen, porkkanan kanssa samaan heimoon kuuluva kasvi, jonka rungosta ja juuresta saadaan maitomaista pihkaa, joka kuivuu hajupihkaksi. Jo muinaisen Rooman keittiöissä hajupihkaa käytettiin mausteena. Lähde: Wikipedia. Asafoetidaa saa täällä jauheena kaupasta. Bitter Gourd = katkera kurpitsa . Momordica charantia (tunnettu yleisesti myös katkerana melonina, katkerana omenana ja balsamipäärynänä ja muilla nimillä) on trooppien ja subtrooppisen alueen Cucurbitaceae-perheen köynnöskasvi jota kasvatetaan yleisesti...

 Thankam ja Markose Thomas Tegy Thomas Villa Anandhan etuovella. Villa Anandha on kahden tähden hotelli ja perheyritys. Toimitusjohtaja on Terry Thomas. Hän asuu Helsingissä jossa hänellä on vaimonsa Marjon kanssa Luontaishoitola Saraswati. Keralassa työskentelevät vierailuni aikana Terryn vanhemmat; isä Markose Thomas ja äiti Salomi Thomas, kutsumanimeltään Thankam, mikä tarkoittaa kultaa, sekä Terryn veli Tegy Thomas. Näiden lisäksi yrityksessä työskentelevät varatoimitusjohtajana Sen Soman (ylempi kuva) ja siivoojana Kala Sreekala R (punainen huivi kaulassa).      Ayervedahoitopuolella töitä tekevät ayurvedalääkäri Ashwini Anu (ylempi kuva)ja ayurvedaterapeuttina Ganga Kumari S (alempi kuva). Villa Anadha tarjoaa matkailijoille majoituspalveluita esimerkiksi Bookingin kautta. Varattavia huoneita on kaikkiaan seitsemän. Tämän lisäksi saatavana on ayurvedapalveluita; lääkärikonsultaatiota ja ayurvedisiä hoitoja. Huoneen voi ottaa aterioiden kanssa tai ilman. Tähän a...

      Jokohan nyt uskaltaisin kertoa jotain paikallisesta ruoasta ja kokkaamisesta? Viikossa kuitenkin on jo selvinnyt mitä kysymyksiä kysyä ja missä kohdassa. Aika hyvä kysymys on: mihin kastikkeeseen tämä on menossa tai mitä tänään kokataan. Kas kun samalla kokkauskerralla tehdään rinnakkain aina vähintään kolme eri kastiketta riisille. Riisikin on eri päivinä erilaista. Tänään söimme punaista riisiä joka on kuulemma todella terveellistä. Ainakaan se ei ole kokonaan valkoista, eli vähän kuoriosaakin oli punertavan värin lisäksi havaittavissa. Yleisiä asioita: Paistamiseen käytetään aina (ainakin tämän viikon verran) kirkasta kookosöljyä. Ruoka valmistetaan kaasuhellalla. Paistamisastioina käytetään metalliastioita jotka ovat hiukan wok-pannun muotoisia mutta pienempiä. Keittämiseen ja hauduttamiseen käytetään perinteistä saviastiaa joka on suunnilleen saman kokoinen metallipannun kanssa. Muita kokkaustyökaluja kuin hämmennyslusikka käytetään huomattavasti vähemmän kuin ...

Aivan ensimmäiseksi täytyy tunnustaa että tottakai keittiötyö on jo alkanut. Mutta suoraan sanottuna se on ollut hyppy suoraan syvään päähän kun kaikki on uutta; uusia raaka-aineita joista en ole koskaan kuullutkaan, uusia mausteita jotka eivät aivan heti niitä haistamalla avaudu mitä ne ovat ja sitten tietysti uudet reseptit jotka opetellaan learning by doing-menetelmällä. Ja kerralla kokataan tietysti kolmea lisuketta niin kuin tapoihin kuuluu. Mutta ennen kuin varmistan kirjaamieni reseptien oikeellisuuden, voisi aloittaa kertomalla eilisen tuktuk-reissusta Trivandrumin keskustaan. Connemaran toria on kehuttu varmasti useammassakin matkaoppaassa joten halusin käydä katsomassa sitä. Ilokseni sain seuraa Thankamista ja Markosekin liittyi seuraamme myöhemmin.  Samalla tuktukilla Villa Anandhasta lähti kohti keskustaa myös lääkäri Ashwini Anu joka sitten extempore kutsui meidät teelle, hänen kotinsa kun oli sopivasti matkan varrella. Tuktuk jätettiin kuskeineen kadun varteen vartoo...

Matkalle Keralaan sattui useita matkaa viivästyttäviä kommelluksia. Ensimmäinen viivytys tuli junamatkalla ennen Suonenjokea koska paikallinen papparainen pyssäsi autonsa junaraiteelle mistä johtuen myöhästyimme 45 minuuttia aikataulusta. Onneksi myös Finskin lento Helsingistä Delhiin oli lähdössä puolitoista tuntia myöhässä joten ei tarvinnut hötkyillä asiasta. Jatkolennon Delhistä Trivandrumiin kuitenkin missasin ja asioitten selvittely puolikuntoisena (koska taisin saada ruokamyrkytyksen Hki-Vantaan Loungesta) Delhin kentällä harjaannutti mielen hallintaa: “Ei ole mitään hätää, kaikki selviää” Samoilla sanoilla Delhin keskustassa olevan Finnairin toimiston virkailija otti minut vastaan ja kirjoitti uudet lentoliput seuraavalle aamulle kun sanoin, että en nyt jaksa useampaa lentoa määränpäähän kun suoria lentoja samalle päivälle ei enää ollut. Ilta ja yö Delhin lentokentän lähellä olevassa pikkuhotellissa meni toipuessa, tähänastiset sattumukset olivat jo venyttäneet omia rajoja niin...

Mitä haluaisit ottaa mukaan Intiaan? Vaatteita ei tarvitse monta koska on lämmintä ja tarvittaessa sopivia vaatteita voi ostaa periltä. Ja muutoinkin luulen että vähän on enemmän. Mutta: Rakas pikkuveljeni Antti nappasi työmatkalla Intiassa kotiinviemisenä mukaansa antiresistentin muodon salmonellasta. Antibiootit eivät siis auttaneet ja henkikulta oli ohuen langan varassa vielä Suomeen palaamisen jälkeenkin. Eri lääkekoktaileja käytettiin useita kuukausia kunnes alueen johtava virologi kutsui hänet käymään ja kysyi: "Voisitko syödä ruokalusikallisen puolukoita aamuisin?"  Puolukoilla tauti taittui tai ainakin puolukat auttoivat antibioottikoktailin jälkihoidossa ja siksipä eilen oli kokkauspäivä; tein puolukkaremmejä Maa- ja Kotitalousnaisten reseptillä matkaevääksi kaiken varalta. Ohje on helppo, eniten aikaa meni kuivaamiseen sillä neljä tuntia alhaisimmalla mahdollisella lämpötilalla uunissa ei vielä riitä. Tänään leikkasin levyt suikaleiksi ja rullasin remmit pakastuspur...