Paikallisia raaka-aineita, niitä Pohjolassa harvemmin vastaantulevia

Päädyin kirjaamaan tähän listaan näitä vähemmän meillä tunnettuja raaka-aineita joita resepteissäni ja jutuissa tulee vastaan. Päivitän tätä listaa tarpeen mukaan eli kun uusia raaka-aineita tulee, niiden selitykset löytyvät täältä jahka vaan ennätän päivittää nämä. Näköjään kuvien paikkaa ei voi muuttaa. Siksi joudun lisäämään uutuudet loppuun.

Asafoetida = Hajupihka tai pirunpihka on voimakastuoksuista pihkaa, jota saadaan pirunkeltaputki-kasvista. Pirunkeltaputki on monivuotinen, porkkanan kanssa samaan heimoon kuuluva kasvi, jonka rungosta ja juuresta saadaan maitomaista pihkaa, joka kuivuu hajupihkaksi. Jo muinaisen Rooman keittiöissä hajupihkaa käytettiin mausteena. Lähde: Wikipedia. Asafoetidaa saa täällä jauheena kaupasta.

Bitter Gourd = katkera kurpitsa. Momordica charantia (tunnettu yleisesti myös katkerana melonina, katkerana omenana ja balsamipäärynänä ja muilla nimillä) on trooppien ja subtrooppisen alueen Cucurbitaceae-perheen köynnöskasvi jota kasvatetaan yleisesti  Aasian, Afrikan ja Karibian alueilla sen syötävien hedelmiensä vuoksi. Lähde: Wikipedia (oma käännös englanninkielisestä wikipediasta)

 

 

 

 

 

Dal / Dahl = Kumpaakin kirjoitusasua käytetään. Nimitys lisukkeelle jossa on mukana linssejä. 

 

Elephant foot yam = Tälle annoin nimen Norsujamssi Amorphophallus paeoniifolius on vehkakasveihin ja pökkövehkoihin kuuluva kasvilaji. Sen lajinimi paeoniifolius viittaa kasvin lehtien muistuttavan pioneja. Se on tunnettu Aasiassa juureskasvina, joka tuottaa suuria tärkkelyspitoisia mukuloita ja sitä on viljelty vuosisatojen ajan. Lähde: Wikipedia Leikatessa Elephant Foot Yamia sormet alkavat kihelmöidä ja syöminen saattaa aiheuttaa kutinaa sormissa ja myös suussa.

 

 

 

Käärmekurpitsa = Tunnetaan yleisesti sen englanninkielisellä nimellä, ”snake gourd" joka kuvaa hyvin kurpitsan pitkänomaista muotoa. Pehmeäkuorinen täysikasvuinen hedelmä voi kasvaa jopa 150 cm pituiseksi. Kurpitsaliha on pehmeää. Sitä käytetään yleisesti Etelä-Aasiassa josta se on levinnyt myös Afrikkaan. Joidenkin kasvattajien mielestä kurpitsalla on epämiellyttävä tuoksu ja hiukan karvas maku jotka kumpikin häviävät kypsennettäessä. Hedelmästä tulee liian karvas syötäväksi kun se kasvaa suureksi mutta se sisältää punertavaa hedelmälihaa jota käytetään Afrikassa tomaatin korvikkeena. Versot ja lehdet ovat myös syötäviä. Lähde: Wikipedia (oma käännös)

Masala = Yleisnimitys mausteseokselle. Mausteseos voi olla tehty kuivatuista mausteista tai kuten Thankamin keittiössä, lähes joka päivä yhteen lisukkeeseen tehdään masala tehosekoittimessa tuoreista raaka-aineista ja mausteista.

Okra = Okra (Abelmoschus esculentus) on malvakasvilaji, jolla on palkopapua muistuttava vihreä kotahedelmä. Se on peräisin tropiikin alueelta, Afrikasta tai Aasiasta. Okra levisi orjien mukana  uudelle mantereelle, jossa sillä on edelleen vankka jalansija sekä kreolilaisessa että cajun-keittiössä. Okra vaatii pitkän ja kuuman kesän menestyäkseen, joten Suomessa sitä ei voi viljellä. Okran hedelmässä on pieniä siemeniä ja tärkkelyspitoista kasvilimaa ja se on magnesiumpitoisimpia vihanneksiamme. Keitettäessä okralima saostaa pataruoat perunajauhojen tapaan. Lähde: Wikipedia

Pikkusipuli = Keralan keittiössä yleisesti käytettävä sipuli. Tuoksu ja/tai maku ei sanottavasti poikkea esim. keltasipulista.

Rasamjauhe = Rasamjauhe on aromaattinen mausteseos, joka on yksi klassisen eteläintialaisen keittiön tärkeimmistä mausteista.

Sambarmaustesekoitus Esimerkiksi Aasia Market myy valmista sambarmausteseosta.
Ainekset: korianteri 36%, riisijauho, punainen chili 12%, kumina, sarviapila, cassia; Voi sisältää gluteenia ja seesamia. Lähde: AasiaMarket.fi

Sarviapila = (Täällä nimi on ulua) Sarviapilaa joka tunnetaan myös nimellä Rohtosarviapila on käytetty antiikin ajoista lähtien maustamiseen, värjäämiseen, lääkkeenä ja jopa eläinten rehuna. Intialaisessa keittiössä käytetään siemeniä sekä kuivattuja lehtiä, joiden kitkerä maku muistuttaa läheisesti laakerinlehteä. Rohtosarviapilan siemenet kannattaa paahtaa ennen käyttöä, koska se antaa mausteelle täyteläisen maun. Siemeniä käytetään myös monissa currysekoituksissa yhtenä raaka-aineena. Lähde: Wikipedia

Tamarind = Tamariinipuun hedelmien hedelmäliha on syötävää. Nuoren hedelmän kovaa lihaa pidetään usein liian kitkeränä mutta sitä käytetään kuitenkin yhtenä komponenttina maukkaissa aterioissa pikkelöintiaineena. Kun hedelmä kypsyy ja kitkeryys vähenee, pidetään hedelmää maukkaampana, Kitkeryys vaihtelee eri tamariinilajien välillä ja joistain makeista tamariinilajikkeista kitkeryys poistuu lähes kokonaan kun ne kypsyvät. Esimerkiksi Worcestershire sauce ja HP Sauce sisältävät tamariinia. Tamariini on tärkeä osa Etelä-Intian keittiössä currin ja riisin maustamisessa. Lähde: Wikipedia (oma referointi ja käännös)

Keittobanaani = jauhobanaani (tunnetaan myös nimellä ruokabanaani, Musa paradisiaca) on banaaneihin kuuluva hyötykasvi. Erotuksena tavalliseen, Suomessa tyypillisimpään kaupalliseen banaaniin, keittobanaanin pohjushedelmä on muodoltaan kulmikas ja suurempi, tyypillisesti noin 30 senttimetrin mittainen. Se on myös väriltään vihreänkeltainen tai punaruskea. Lähde: Wikipedia. Täällä Intiassa nämä banaanit ovat vain hiukan tavallisia banaaneita suurempia. Nämä banaanit käytetään raakana, niitä ei kypsennetä ennen ruoanvalmistusta.

 

 

 

JackFruit Paikallisten mukaan jackfruit on eri asia kuin Intianleipäpuu ja näillä kahdella puulla on samannäköiset hedelmät mutta puiden lehdet ja hedelmien maku poikkeaa toisistaan. Wikipedian mukaan ne ovat sama asia. Nuori, halkaisijaltaan noin kymmensenttimetrinen puu voi tuottaa jopa 36 kilogramman painoisia, 90 senttimetriä pitkiä ja 50 cm läpimitaltaan olevia hedelmiä. Maultaan ne muistuttavat kypsänä ananasta mutta maku on miedompi. Kasvin siemeniä ympäröi keltainen noin 3–5 millimetrin paksuinen suojakerros joka poistetaan ennen siementen käyttöä.

 

 

 

Drumsticks = rumpupalikat Drumsticks tree, Moringa oleifera. Moringapuun nuoria, ohuita  hedelmiä kutsutaan nimellä "rumpupalikat". Valmistetaan keittämällä, yleensä leikataan lyhyemmiksi paloiksi ja kypsennetään curryssa tai keitossa kookosmaidon ja mausteiden kanssa. Niiden makua kuvataan herkulliseksi; muistuttaa parsaa, jossa on vivahde vihreitä papuja vaikkakin makeampaa. Sisältää runsaasti C-vitamiinia ja ne ovat myös hyvä ravintokuidun, kaliumin, magnesiumin ja mangaanin lähde. Koska ulkokuori on sitkeä ja kuitumainen, kuoret pureskellaan usein mehujen ja ravintoaineiden saamiseksi ja jäljelle jäänyt kuituaines heitetään pois.