Yhdet kihlajaiset, häät ja hautajaiset Vol 1/3

 

Jo Joulukuun puolella kuulin että tammikuussa onkin sitten luvassa yhdet kihlajaiset ja yhdet häät. Ja että minutkin on kutsuttu! Tuntuu siltä että minut todellakin on otettu mukaan perheen rientoihin. Thankam kutsuu minua tyttärekseen vaikka olen kyllä huomauttanut että meillä taitaa olla ikäeroa neljä vuotta. Eilen autossa kysyin mitä tarkoittaa mone - sillä nimellä Markose kutsuu Seniä. Ja kyllä, se tarkoittaa (omaa) poikaa.  Ja (minun) tyttäreni on malealamin kielellä mole. Eli samaa perhettä täällä ollaan ja niin meitä kohdellaan. 

Hienossa kutsukirjekuoressa oli tullut samassa kuoressa kutsu kihlajaisiin ja kutsu häihin. Ja ensin oli luonnollisesti vuorossa kihlajaiset. Ajomatkaa Varkalaan, rannalla olevaan turistikohteeseen on Trivandrumista noin puolitoista tuntia liikenteestä riippuen. Reitiksi valittiin ihana merenrantatie jossa liikennettä on vähemmän ja nähtävää moninkertaisesti enemmän - Jos tykkää katsella Arabianmerta ja pikkukylien asukkaita arkisissa puuhissaan; siivoamassa kaloja ja katsomassa telkkaria talojensa olohuoneissaan. Kun lämpötilat ovat mitä ovat, noin +32, ovet pidetään auki merituulelle ja näköaloille.

Soumya ja Nimmit olivat vielä The Marine Pride Beach Resortin alapuolella olevalla rannalla kuvattavana vaikka tulimme puoli tuntia myöhässä. Lähtöpuuhiin meni meillä aikaa; tunti Thankamin sarin pukemiseen jonka jälkeen hän halusi vielä laittaa minut kuntoon, hiukset piti vetää kammalla päätä myöten ja letittää siististi taakse ja kulmat vetää hiilenmustalla kynällä silmäkulmiin saakka. Hiukset hyväksyin mutta kulmat kyllä naurattivat sen verran paljon että pyyhin ne pois hyvässä yhteisymmärryksessä. Täällä pukeutumisnormit ovat niin erilaiset kuin Euroopassa että hyväksyn periaatteessa “maman” avun. Valitettavasti en ottanut kuvaa kulmistani.

Soumyan isä on Markosen serkku ja mukana hotellibisneksessä. Hän tulikin heti vastaanottamaan minut: “ Oletko sinä Suomesta? Esittäydyin ja onnittelin isää Juhlapäivänä. Kihlajaisiin oli kutsuttu 500 vierasta mutta taisin olla ainoa “länkkäri” joten oli helppoa arvata kuka tulee Suomesta. Hän kertoi käyneensä kerran Helsingissä työmatkalla.

Soumyan ja Nimmitin liitto on vanhempien järjestämä. Niinpä, kun ohjelman kirkolliset osuudet oli hoidettu alta pois, esiteltiin kummankin osapuolen koulutus, meriitit ja työpaikat. Muutoin ohjelmassa oli sukulaislasten ja nuorten tanssiesityksiä, ilotulitusta, trubaduurin esittämää musiikkia ja tietysti paljon ruokaa. Etukäteen kysyin, syönkö juhlissa vain banaania? No onneksi en sentään. Olen ollut aika tarkka ravinnostani sen jälkeen kun sairastuin torilla nautitun appelsiinituoremehulasillisen jälkeen. Kuukauden kasvisruokavalion jälkeen juhlien buffan monipuolinen ruoka oli todella herkullista. 

Buffa oli todella runsas ja vieraita tosiaan monta sataa. Siksi sain hyvän kuvan vain oheisesta parotan teosta. Oheinen parottataikina on tehty maidasta joka on eräänlainen Intian niemimaalta peräisin oleva vehnäjauho. Taikinassa on hyvä sitko: taikinapala pyöräytetään ohueksi levyksi pizzapohjan tapaan ilmassa, jonka jälkeen ohut taikinalevy leikataan pitkittäin neljäksi yhteä leveäksi suikaleeksi. Kukin suikale taas pyöräytetään käsissä ruusumaiseksi taikinapalloksi. Ruusuke litistetään käsin banaanilehden päällä jonka jälkeen se paistetaan. Paistamiseen käytetään runsaasti (kookos?)rasvaa. Rakenne on lehtevä, hiukan torttutaikinamainen mutta maukkaampi ja luonnollisesti taikinaosat ovat ruusunmuodossa, eivät levyinä kuten joulutortussa. Porottaa nautitaan erilaisten lisukkeiden kanssa, häissä tarjolla oli maukasta, mausteista lihapataa. Mutta hyvää porotta oli ihan sellaisenaankin.

Ensi viikonloppuna on sitten luvassa hääjuhla mutta sitä ennen vietettiin hautajaisia. Kerron siitä jahka ennätän.