Uskonnollisuus on tärkeä osa Intiaa

 

Meren rannalla hindutemppelin tutustumassa matkani alussa. Bangaloren leidit hakivat minut yhteiskuvaan kanssaan.

Aamuviideltä viikonloppuna aloittaa linnunlaulun lisäksi kauempana olevan moskeijan minareetista kuulua kutsu Jumalanpalvelukseen. Jostain kuuluu huilumusiikkia ja kaikki tämä äänimaailma sulautuu yhteen miellyttäväksi äänimaisemaksi. Voin käydä sammuttamassa kattotuulettimen koska lämpötila on vuorokauden viilein ja jatkaa vielä unia.

Kunnes kaksi viikkoa sitten maanantaiaamuna kaikki muuttui. Olin kyllä huomannut että kuorma-auto ja kaksi miestä tekevät jotain sähkötöitä katumme varrella. Villa Anandhan edessä olevaan lyhtypylvääseen asennettiin lähes metrin korkuinen kaiutin ja niitä oli lopulta kadullamme noin 100 metrin välein. Viikon verran ämyreistä välitettiin aiemmin vain kaukaisuudesta kuulunutta musiikkia ja hartaushetkiä alkaen aamuviideltä ja loppuen noin 22.30. Sen verran kovalla meteli oli, että jo ensimmäisenä iltana etsin kolmemetrisen muoviputken ja kävin taistoon lähintä ämyriä vastaan. Valitettavasti sain huidottua irti vain kokonaisuuteen kiinnitetyn loisteputken piuhat. Tämän jälkeen yritin meditaatiotemppua jonka mukaan mikä tahansa aisti voidaan sulkea pois päältä. Melu loppui ennen kuin onnistuin tässä. Nyt jo naurattaa tätä kirjoittaessa mutta taisi se meteli haitata muitakin koska Thankam jo mietti koko leirin muuttamista heidän kotiinsa evakkoon. No, ovien ja ikkunaluukkujen sulkeminen taittoi meteliltä suurimman terän. Vasta äskettäin sain tietää että kyseessä oli hindujen tärkeä temppelijuhla, Kshetra utsavam, joka kesti sen yhden viikon.

Hindulaisuutta harjoittaa noin 80 % Intian väestöstä ja se on yksi maailman vanhimmista uskonnoista, yli 3000 vuotta. Äiti-Amma on avannut hindulaisuuden useita jumalia selittämällä että samoin kuin vedellä on eri olomuotoja, myös hindulaisuudessa jumaluus näyttäytyy milloin Krishnana, milloin Kalina ja milloin jonain muuna Jumalana.

Tuntuu siltä että erityisesti sunnuntaisin taistelu sieluista käy kiivaana. Kaupunkikuvassa eri uskontokuntien temppeleitä, kirkkoja ja vaatimattomampia rukoushuoneita on noin 100 metrin välein. Islaminuskoisia on Intian väestöstä noin 14%, lisäksi väestöstä löytyy sikhejä, buddhalaisia, jainisteja ja kristittyjä sekä paljon muita. Villa Anandhan lähelläkin kirkkoja ja temppeleitä on useita. Seinänaapurinamme on pentecostien (kuulemma kristittyjä jotka eivät tunnusta Neitsyt-Mariaa) temppeli. Ensimmäisenä sunnuntaina halusin käydä katsomassa mitä siellä tapahtuu, sen verran kiivaalta meno kuulosti läpitunkevine halleluja-huutoineen. Seurakunta osallistuu yksinkertaisiin lauluihin äänekkäästi ja pappi lietsoo heitä osallistumaan enemmän. Kuulostaa siltä, että pappi nostaa desibelejä loppua kohti ja tavoitteena on mm. äänenkäytön voimakkuuteen perustuva joukkohurmos.

Sanotaan, että Intia pysyy feodaalivaltiona niin kauan kuin sen asukkaat eivät ota kohtaloaan omiin käsiinsä vaan ylläpitävät uskoa että heidän kohtaloaan hallitsee korkeampi voima, olipa se sitten Allah, Jumala tai Vishnu. Tämä näkyy arjessa päivittäin ja joka paikassa. Vaikkapa autoilussa seuraavasti: Autoilussa edetään kyllä toiset huomioiden, kiihdyttäen ja jarrutellen käyttäen vastaantulevien kaistaa jos isompia autoja ei ole tulossa vastaan, ne pienemmät väistävät kyllä tien sivuun. Minä en auton kyydissä yleensä aivan pienistä hätkähdä mutta tunnustan että täällä laitan välillä silmät kiinni kun en uskalla katsoa mitä seuraavaksi tapahtuu. Ehkäpä juuri tästä syystä useissa autoissa on kojelaudalla Jumalan kuva tai nyökyttelevä patsas; autossa olijat voivat kääntyä rukouksissaan Jumalansa puoleen, sen verran arvaamatonta Intian liikenne on. Valitettavan usein tien vieressä myös näkyi kolaroituja autoja tai ympärillä olevat ihmiset kertoivat olleensa itse kolarissa tai auttaneensa sukulaisen ensiapuun kolarin jälkeen. 

Muistan lukeneeni joskus tutkimuksen jonka tuloksena kerrottiin että uskonnollisuus korreloi onnellisuuden tunteen kanssa. En tiedä onko tutkimustulos edes siirrettävissä aasialaiseen kulttuuriin mutta uskonnon lisäksi toinen hämmästelyn aiheeni täällä on, no: ihmisten onnellisuus. Voihan se olla että täällä palmujen katveessa ja auringonpaisteessa ihmisiä hymyilyttää enemmän kuin räntäsateessa ja kaamoksessa. Ja nyt puhun paikallisista, en itsestäni. Kerta toisensa jälkeen vain päivittelen tuntemattomienkin ihmisten hymyjä, laulunpätkiä ja muita hyvän tuulen ilmauksia; ystävällisyyttä.

On sanottu että Intia ei jätä ketään kylmäksi: Intia on raivostuttava ja koettelee välillä kärsivällisyyttä mutta Äiti-Intia saa sydämesi myös pakahtumaan ilosta ja nöyryydestä esimerkiksi ihmisten ystävällisyyden vuoksi.

Iltakävelykohteena on Thankamin kanssa usein noin 500 m päässä oleva lähin kristittyjen kirkko. Sen pihalla on katoksen alla Neitsyt Marian patsas jonka juurella on hyvä hiljentyä. 

#villaanandha #Ayurvedicvilla #Kerala #Keralagastronomy #vegetarianfood #keralavegetarianfood #Indianspices #ILoveErasmusPlus #ammatillinen #sakky #sakkylaisetmaailmalla #savonammattiopisto #EmbassyofIndiaFinland #Saraswati #keralatourism #india #finland #trivandrum

Ja laitetaanpas tänne loppuun vielä lähteitä:

- Kuopion kirjastosta lainattu Noble Isabel: Lonely Planetin kirja South India & Kerala, 2017, 9th edition

- Katy Colins, 2016. Määränpää Intia, Seikkailuja yksinäisille sydämille.

- Äiti Amman mietteitä: Matruvani-lehtinen, marraskuu 2023.

- Hall Tarquin, 2010. Vish Puri & Nauruun kuolleen miehen tapaus.